sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Värittömyys olisi parempi

Tänään on taas yksi päivä. Päiviä kuin helmiä nauhassa, pysähtyneitä, räpiköiviä ja niin kovin turhia. Päiviä. Taas yksi.

Olen kovin väsynyt. En kestä ihmisiä. Haluan ihmisiä lähelle. Että voin huutaa ja olla paskiainen. Tuntea vihaa. Se tässä kaikessa on pahinta. Se viha.  Joskushan sen on pakko purkautua. Mutta MIKSI ihmisiin? En ansaitse läheisiäni, en todella.


Lapsena hyväksikäytetyn sisällä on paljon vihaa. En usko että kukaan pääsee ilman sitä. Miten niillä paskiaisilla onkin valta tuhota sekä menneisyys että tulevaisuus. Joskus päiväni ovat niin heikot, että ne eivät jaksa kantaa kaikkia kauhuja muistoissa. Eivät vain jaksa. Tänään on sellainen päivä nauhassa. Kalvakan roosa. Niinkuin lapsuuskin.

Ja todella kypsästi haluaisin vetää pääni täyteen. Vaan enpä taida. Ei olisi millä vetääkään.


2 kommenttia:

  1. On todella paskamasta se, mitä sulle on tehty ja kuinka se sua kalvaa. Rukoilen sulle apua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei siitä haittaakaan voi olla. :)

      Poista