Onneksi voin halailla ystävän kissaa jos tuntuu liiankin ylitsepääsemättömältä. :)
Jos olisin hankkimassa kissaa itselleni haluaisin niin kovin yhden tällaisista:
EN voi kestää miten ihania!
Mun oma elämä muistuttaa vähän enemän tätä kattia:
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Jännitystä ja kissejä
Huomenna on tiedossa jotain jännittävää. Turvallinen arkeni katkeaa ja matkustan parhaan ystäväni luokse viettämään vappua. Lisäksi seuraamme liittyy yhteisestä kaveripiiristä kolme muuta henkilöä. Tapahtuma tuntuu todella surelta, joska hoidon aloittamisen jälkeen olen ollut lähes yksin omaan kotona. Hieman pelottaa että kaikki ei menekään hyvin. Paljon ihmisiä joita "jaksaa" ja joille hymyillä. Kuulostaa melko työläältä. Mutta minulla on ystäviäni ikävä joten menen vaikka pelkäänkin. Toivon tosissani, että kaikki menee hyvin enkä saa mitään eeppisiin mittoihin kasvavaa ahdistuskohtausta. Tai tiuski koska olen äärimmilleen stressaantunut.
Onneksi voin halailla ystävän kissaa jos tuntuu liiankin ylitsepääsemättömältä. :)
Jos olisin hankkimassa kissaa itselleni haluaisin niin kovin yhden tällaisista:
EN voi kestää miten ihania!
Mun oma elämä muistuttaa vähän enemän tätä kattia:
Ei voi mitään. Jospa joskus voisi vähän paremmin. Pakko pistää uskonsa siihen että jaksaa ravata terapiassa. Ja nähdä ystäviä.
Onneksi voin halailla ystävän kissaa jos tuntuu liiankin ylitsepääsemättömältä. :)
Jos olisin hankkimassa kissaa itselleni haluaisin niin kovin yhden tällaisista:
EN voi kestää miten ihania!
Mun oma elämä muistuttaa vähän enemän tätä kattia:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, kyyneleet valuu pitkin poskiani kun luin blogisi läpi. Törmäsin siihen tänään ensimmäitä kertaa. Tunnemylläkkäsi kuulostaa niin tutulta ja ajatukset ovat kuin omiani 10 vuotta sitten. Et ole yksin ahdistuksen, pelon ja tummien ajatuksiesi kourissa. Siltä se tuntuu kun yksin huutaa pimeään, eikä kukaan ymmärrä eikä kuule tuskaasi sillä hetkellä. Samaa kokeneita on paljon, moni on vain ajatuksistaan ja kokemuksistaan vaiti. Näyttävät kadulla vastaan tullessaan iloisilta ja hyvin voivilta. Et ole kuitenkaa yksin.
VastaaPoistaItse olin kovin malttamaton. Halusin ottaa yhden pillerin joka veisi kaiken sen ikävän olon pois. Eihän sellaista kuitenkaan ole. Paraneminen kestää vuosia ja on helvetin kovaa työtä. Tässä vaiheessa pakko sanoa, että kun on kokenut lapsuudessaan kovia niin kaikki tämä tuska ja asioiden läpikäyminen sekä itsensä kanssa taistelu kantaa hedelmää lopulta. Olet vahvempi jo nyt kuin moni muu myöhemmin. Jokaisella tulee vastoinkäymisiä elämänsä jossain vaiheessa. Parempi ehkä nyt kuin myöhemmin ajattelisin.
Taistele ja anna kynän sauhuta. Itselleni auttoi valokuvaus, kameran takana on hyvä ja turvallinen paikka piilotella, kunnes uskalsin tulla sieltä linssin takaa myös esille kuvieni kautta. Muutama kuva nousi itselleni voimakuvaksi, mistä sain pahoina hetkinä voimaa. Kuvan hetken turvallisuuteen oli helppo paeta. Ehdotan sinun kokeilla samaa kun pääset siihen vaiheeseen, että kirjoitat itsellesi "turvapaikan" mikä sisältää niitä hyviä ja turvallisia asioita. On se sitten paikka, hetki tai tapa olla. Sitten sitä kohti.
Kirjoita sitten vuosien jälkeen tarinasi ja se olkoon apuna kaikille muille. Usko itseesi, minä uskon sen perusteella mitä luin kirjoituksiasi. Olet vahva ja selvinnyt jo niin monesta. Älä ole liian ankara itsellesi ne vähättelyn sanat eivät ole sinun vaan mielen tepposia. Suutu niille ja Taistele niitä vastaan aina. Itse voitin ne ja se on mahdollista oikeesti. Menneisyyttä ei pääse pakoon, mutta sen vaikutuksia oppii lopulta hallitsemaan. Nyt on paljon parempi olla. Iso voimahalaus sinulle!
Sait itseneen pari kyyneleen kulmaa poskelleni uskomattomalla kommentillasi. Pitkästa aikaa tunsin jonkun koskettavan minua tämän turran tunteen läpi. Saanhan kiittää? Vaikka en iloitsekaan siitä mitä olet joutunut kokemaan, iloitsen siitä wettä selvisit. Ehkä minäkin voin?
VastaaPoistaOtan ehdottomasti korvani taakse tuon "turvapaikka" ajatuksesi. Alan ehkä jo haaveilemaan mitä siellä saattaisi olla. Sitten kun sinne pääsen. Turvaa tietenkin ennen kaikkea.
Ja taistelen. Minä taistelen niin kauan kuin vain jaksan. Ja annoit minulle ajatuksen: Voinkin suuttua "masentuneelle minulle"! Tätä käytän. Varmasti.
Voi kuinka kiitänkään!