Äitienpäivä. Väkisin juhlapäivinä nousee ajatuslietteistä aiheita joista ei ole ennen miettinytkään, harvemmin vain positiivisia. (Onko masentuneen ihmisen ajatukset yleensäkään positiivisia koskaan..) Minä olen paljon puhunut äitisuhteestani terapiassa. Se on aihealue, joka tuntuu kovinkin luontevalta jakaa. Omahoitajani päätyi kyllä katsomaan asiaa suunnalta, josta en ennen osanut itse nähdä tilannettamme yhtään. Asiasta keskustellessa olen avannut silmäni enemmän tarkastelemaan asioita puoluettomista lähtökohdista. Hoitaja toi ilmi näkemyksensä siitä, että minun ja äitini roolit ovat kääntyneet täysin päälaelleen. Minä olen luotetun ja ohjaajan roolissa äidilleni. Tunnistan tämän nyt, mutta en osannut nähdä tilannetta yhtään ennen keskusteluamme! Suuri Heureka hetki. Ja hoitajani myös ilmoitti huolensa siitä että minun suhteeni äitiini tällaisenaan, voi olla minulle enemmän vahingollinen kuin hyödyllinen. Että olisi hyväksi hieman rajoittaa yhteista aikaa äidin kanssa ja katsoa jos jäisi energiaa enemän omaan tervehtymiseen. Helpommin sanottu kuin tehty niinkuin hoitajanikin toki myönsi. Se syyllisyys jos ei vastaa jokaiseen puheluun ja juokse paikalle koko viikoksi jos äitini vain haluaa purkaa sydäntään. Se on vain pakko kestää. Vierailen tietenkin edelleen äitini luona, mutta nyt pyrin lähtemään kotiini viimeistään parin yön vierailun jälkeen. Se on jo suuri muutos parempaan. Minusta tuntuukin paremmalta.
Mutta älä vain lopeta pelkäämästä koska silloin romahtaa.
Toinen asia joka on pyörinyt paljon mielessäni. Joka on suoraan sanottuna saanut minut hetkittäin täysin suunniltani. Nyt on ollut uutisissa paljon siitä kuinka taas joku pedofiili oli vapautunut vierailtuaan hetken valtion täysihoidossa ja päässyt taas lapsiin kiinni vapauduttuaan. Nämä uutiset. Ihan kuin se olisi "minun" tekijäni. Ihankuin kaikki taas uudestaan. TAAS. Ihan kuin.
Oksettaa ja pakko käydä suihkussa taas.
Tämä keho ei tule puhtaaksi koskaan, ei vaikka kuorisin juustohöylällä. Hyväksy se. Elä saastassasi. Hymyile. Tämä on sinun salaisuutesi..
EI! EI OLE MINUN! katsokaa
likainen.
Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaOlet joutunut kokemaan kovia, voimia sinne. Taas kerran. :)