keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Pelko seuraa minua joka seuraa viimeistä matkaa.

Ylihuomenna on se päivä, jota kammoan. Äitini hautajaiset. Pelottaa aivan uskomattomasti. Eniten ehkä se, että en osaa ennakoida miten tulen reagoimaan koko tilaisuuteen. Mahdollisia tilanteita kun voisi olla:

1) Romahdan ja itken hysteerisesti niin, että joudun sulkeutumaan yksin johonkin suljettuun tilaan popsimaan rauhoittavia ja viettämään loppuajan pumpulissa ja puoliksi kaukana itsestäni.

2) Tunnemyrsky menee sen tietyn kriittisen rajan yli jossa tunteeni naksahtavat pois päältä. Sitä on tapahtunut aikaisemminkin. Sitten en enää tunne mitään. Kuljen kuin kylmä robotti ja mikään ei kosketa minua. En halua vaikuttaa kylmältä, kyseessä on kuitenkin äitini. Ja kun päältä pois naksahtaneet tunteet sitten vihdoin laukeavat voi tilanne muuttua vieläkin pahemmaksi. Itsensä satuttamista ja muuta sellaista.

3) Saan paniikkikohtauksen (Don't you just love those...)

4) Jalat eivät vain kanna. En pääse viemään kukkia tai saattamaan arkkua.

Nuo nyt tulivat ensimäisenä mieleen. Ei sitä nyt tiedä miten asiat oikeasti tulevat menemään. Tietenkään. Mutta olen hyvä stressaamaan kaikkea etukäteen.

Ja onhan siinä sitten sekin kammottava aspekti, että pitää ottaa vastaan toisten itkuisia osaanottoja. Hyväähän ihmiset tarkoittavat, mutta on vaikea ottaa vastaan toisten surua kun oma on niin musertava. Ja sitä hölmöä kysymystä, että kuinka olen nyt voinut. No paskasti. Niinhän minä. Ihmisistä rakkain kuoli. Juu. Paskaa ja itsetuhoista ja mustaa. Niinpä niin.

Ja osa minusta ei usko tätä asiaa vieläkään. Ylihuomenna kaikesta tulee totaallisesti totta. Ei enää häntä. Ei enää missään.

Voi itku.


5 kommenttia:

  1. Osanottoni. Luulisin, että äitisinkin, kuten moni ihminen, tahtoisi että hänen hautajaisissaan muisteltaisiin lämmöllä sitä aikaa kun hän eli. Voimia sinulle ja läheisillesi huomiseen, ylihuomiseen ja ylipäätään kaikkiin huomisiin.

    VastaaPoista
  2. Osanottoni täältäkin. Omalla isälläni todettiin vähän aikaa sitten vakava sairaus, ja nyt vain odotellaan, että päästään seuraaviin kuvauksiin, ja saadaan lopullinen tuomio. En edes osaa kuvitella, miltä vanhemman lopullinen menettäminen tuntuu, kun jo nyt on vaikeaa. Koitetaan jaksaa.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni. Toivottavasti selvisit hautajaispäivästä ja näistä päivistä sen jälkeen <3

    VastaaPoista
  4. toivottavasti olen selvinnyt siitä kaikesta. paljon paljon voimia.

    VastaaPoista